Tutustumiskäynti – mitä, miksi ja maksaako?

TUTUSTUMISKÄYNNIT – Mitä ne ovat?

Kaikissa pitkissä työskentelyprosesseissa kuluu resursseja; vähintäänkin aikaa ja rahaa. Onkin siis hyvä varmistaa etukäteen, minkälaiseen kokonaisuuteen on sitoutumassa. Tutkimustiedon mukaan yksi tärkeimmistä terapian tuloksellisuutta selittävistä tekijöistä on hyvin toimiva kemia asiakkaan ja terapeutin välillä. Vasta sen jälkeen tulevat muut tekijät, kuten esimerkiksi terapeutin edustama koulukunta. Ei siis ole yhdentekevää kenen luon alkaa käymään terapiassa.

Nykypäivän suositusten mukaan kannattaa käydä useammalla terapeutilla tutustumassa, mikäli se vain on mahdollista. Siinä tapaa erilaisia auttajia ja voi arvioida kuka soveltuisi itselle. Tutustuminen on tärkeää molemmin puolin, koska siinä selviää miten synkkaa yhteen (ne kemiat), onko jotain esteellisyyksiä, soveltuuko terapeutin käyttämä auttamistapa itselle (esimerkiksi terapeutin aktiivisuus/passiivisuus vaihtelee eri terapiasuuntausten sisällä. Mutta toki eri henkilöt saman suuntauksenkin sisällä voivat tehdä hieman eri tavalla työtään).

Kannattaa siis kysyä terapeutilta, minkälaista auttamistapaa hän käyttää, minkälaisia odotuksia hänellä on asiakkaan suuntaan, mitä koulukuntaa hän edustaa, miten siinä viitekehyksessä ajatellaan ongelmien hoitamisesta jne. Muutenkin miettiä valmiiksi itseä askarruttavia kysymyksiä tutustumiskäyntiä varten. 

Tutustumiskäynti on myös tärkeä toisin päin. Terapeutti voi myös joutua toteamaan, ettei pysty auttamaan jostakin syystä. Joku terapeutti voi todeta jonkun asiakkaan ongelmakentästä, ettei osaa auttaa siinä. Voi olla että kemiasyyt tulevat vastaan ja terapeutti toteaa olevansa vääränlainen ihminen. Syyt voivat olla moninaisia ja tulevat esille vasta kun istutaan alas juttelemaan.

Jollakin voi olla vaikka päihdeongelma keskeisempi kuin aluksi näytti ja terapeutti voi kokea olevansa huono päihdeongelmaisen auttamisessa. Toisella voi olla kipeä menetys tuoreena ja terapeutilla itsellä on vastaavanlainen juuri päällä ja kokee, ettei ole siinä pisteessä oman surunsa kanssa, että pystyisi toimimaan auttajana. Kolmas voi sanoa kärsivänsä vaativasta persoonallisuudesta ja odottavansa terapialta erittäin vahvaa tuloksellisuutta alusta loppuun ja tämä voi säikäyttää terapeuttiparan ahdistuksen partaalle ja hän saattaa mieluusti lähettää asiakkaan etsimään toista, parempaa auttajaa.

Jotkut terapeutit pelkäävät hoitaa ihmisiä, jotka kertovat kärsineensä vaikeista traumoista. Toisilla ei ole kokemusta syömishäiriöiden auttamisesta. Pakko-oireinen häiriö voi tuntua vieraalta maaperältä tai mikä vain muu. Eli kyse on aina molemminpuolisesta arviosta, voidaanko työskentely aloittaa.

Maksaako tutustumiskäynti ja miksi?

Tämä on yksi tärkeä kysymys ja aiheuttaa tunteita ihmetyksen ja ymmärryksen välillä. Terapeutilla saattaa käydä vuoden aikana useita kymmeniä tutustumiskäyntiasiakkaita. Jos sen työn laskisi tunneissa, voisi helposti tulla muutaman viikon viikkotunnit täyteen, jopa kuukauden. Kyseessä on aika, jonka terapeutti on aktiivisesti läsnä asiakkaan kanssa työpaikallaan. Aika on varattu usein varsin täydestä kalenterista.

Tätä kannattaa miettiä yrittäjän näkökulmasta. Yrittäjän, joka (vaikka rakastaakin työtään) joutuu muiden ihmisten tavoin maksamaan laskunsa, eläkkeensä, sivukulunsa, asumisen, ruuan jne.. Jos herää ärsyyntyminen, kannattaa kysyä itseltä: “Olisinko itse valmis tekemään omassa työpaikassani aina vuodessa yhden kuukauden työtä ilman palkkaa?”

Joskus joku ajattelee sitä mainostamisen näkökulmasta: “No mutta hei, ilmaiset tutustumiskäynnit ovat ilmaista mainosta ja toimivat hyvin sisäänheittovälineenä.” Se voi olla totta ja varsinkin aloittelevalle terapeutille, jolla ei vielä ole kaikkia pätevyyksiä. Useimmiten kuitenkin terapeutit ovat hyvin työllistettyjä ja eivät tarvitse kuitenkaan sellaista mainosta. Ongelmana on pikemminkin sydäntä särkevä rajaaminen, kun joutuu sanomaan apua tarvitseville ihmisille, ettei ole valitettavasti tällä hetkellä yhtään tilaa.

Korjaisiko autonkorjaaja joka vuosi yhden kuukauden ilmaiseksi? Ehkä ekana vuonna mutta entä jatkossa? Saako autokorjaaja maksuvapaan kuukauden pankilta, ruokakauppiaalta, vakuutusyhtiöltä jne.. Toteavatko he, että “Hei, saat maksuvapaan kuukauden, kun et laskuta itsekään.”

Miksi kaikilla tutustuminen ei maksa?

Eli olemme päässeet siihen, että useimmille terapeuteille tutustumiskäynti on aivan samanarvoinen työtunti kuin muutkin, joskus jopa haastavampi. Miksi sitten jotkut terapeutit eivät laskuta tai eivät ota täyttä hintaa?

Meitä ihmisiä on monenlaisia ja kaikissa ammateissa toimii erilaisia ihmisiä. Terapeuteissa on paljon ihmisiä, joilla on työ- ja koulutustausta sosiaali- ja/tai terveydenhuollossa. Siellä perinteisesti ei olla opittu ajattelemaan raha edellä. Sen joutuu opettelemaan vasta yrittäjänä. Yllättävän monille terapeuteille on tosi hankala asia hinnoitella työtään ja edes ajatella sitä samoin kuin vaikka kaupallisen koulutuksen saanut henkilö. Tämä onkin kestoteema terapeuttien välisissä keskusteluissa.

Olen tavannut terapeutteja, jotka eivät oikein kehtaisi laskuttaa ketään mistään. Sitten on sivutyönään terapiaa tekeviä tai eläkeharrastuksena terapiaa tekeviä, jotka eivät koe tarpeellisena laskuttaa kaikkea työtään. Yksi ryhmä on hyvin toimeentulevat ihmiset, joilla voi olla omaa varallisuutta tai hyvin toimeentuleva puoliso tai sekä että. Joku terapeuteista saattaa suosia ja tukea jotakin tiettyä kohderyhmää, kuten vaikka opiskelijoita ja eivät ota heiltä täyttä hintaa. Usein tähän liittyy myös edellä mainittu omavaraisuus.

Minä voin kertoa reilusti kuuluvani siihen ryhmään, joka ei ole syntynyt kultalusikka suussa. Köyhän yksinhuoltajan lapsena ei varallisuudella levennelty. Nuoruusikä ja varhaisaikuisuus mentiin pienellä palkalla mutta sitä suuremmalla antaumuksella ja palolla. Psykiatrinen auttamistyö ja sen jatkumona psykoterapeutin työ on intohimo ja vaatinut pitkän opiskelun, joka piti itse maksaa viimeistä penniä myöten. Hyväntekeväisyyttä pyrin tekemään aika ajoin mahdollisuuksien rajoissa.

Tutustumiskäynti on kuitenkin minulle tärkeä käynti ja ihan oikeaa työtä, vaikka kuinka olisi naamioitunut “kevyen jutustelun” kaapuun.