Henkilöesittely

Dan Lundberg, 49-vuotias Kotkalainen perheenisä. 10- ja 11-vuotiaiden lasten kanssa arki on melkoisen vauhdikasta ja vanha omakotitalo myös pitää huolen siitä, ettei liiemmin vapaa-aikaa jää. Mikäli sitä jää, sujuu se mieluiten ulkona, lueskellen tai musiikin parissa. Shakin peluu on jäänyt hieman taustalle koska ei löydy pelaajaa, josta olisi vastusta.

Musiikki on aina kuulunut elämään keskeisesti ja erityisesti vanhempi populaarimusiikki sekä amerikkalainen juurimusiikki. Juurimusiikin eri muotoja ovat mm. vanha Jazz, Western Swing, Hillbilly, Bluegrass, Cajun, Blues, Rhythm & Blues, Doo-Wop, Rock’n’Roll, Rockabilly, Country & Western jne.. Paitsi musiikin kuuntelu ja levyjen kerääminen myös itse soittaminen kuuluvat elämäntapaan läheisesti. Soittimina kitara, mandoliini ja kontrabasso.

Nuoresta lähtien on ollut kunnia saada jakaa ihmisten kanssa iloja ja suruja. Tällöin kipinä toisten auttamiseen ja ongelmien ratkaisuihin syntyi. Nyt psykoterapeuttina toimiminen on jatkumoa tälle mieluisalle halulle. Oikeastaan hankalien tilanteiden ja pulmien ratkaiseminen on voimaannuttavaa ja enemmänkin rakas harrastus kuin leipätyötä.

Nuorena tie vei opiskelemaan merenkulkua mutta huonon työtilanteen myötä sairaalaan työhön hakeutuminen tuntui luontevalta. Aluksi vierähti jokunen aika vanhusten hoidon parissa kunnes armeija-aika katkaisi työelämän. Työ vanhusten parissa jatkui armeijan jälkeen ja sitä seurasi hakeutuminen opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Erikoistuminen sisätauti-kirurgiseen sairaanhoitoon oli oikeastaan vahinko. Jo opiskeluaikoina keikkatyö psykiatrian parissa tuntui omimmalta jutulta. Opiskeluaikoina ja valmistumisen jälkeen tuli kierrettyä monia erilaisia sairaaloita ja osastoja. Kuitenkin eniten akuuttipsykiatrian parissa. Pitkä työsuhde kriisiosastolla ja erikoistuminen psykiatriseen sairaanhoitoon oli se hetki, jolloin heräsi unelma opiskella joskus vielä psykoterapeutiksi.

Toisaalta suvussa vuosisatoja perinteenä ollut merenkulku kaihersi myös mielessä ja kesken jäänyt ura merillä vaati myös sen tien tarkistamista. Vuosia kului akuuttipsykiatrian parissa, eniten suljetuilla vastaanotto-osastoilla, kunnes halu kokeilla myös laivatyötä kasvoi niin suureksi, että se johti jatkamaan merenkulun opintoja. Vahtiperämiehen tutkinto tulikin suoritettua ja siinä samalla tein paljon töitä; laivoilla ja sairaaloissa. Valmistumisen jälkeen laivatyössä vierähti monta vuotta. Ensin kansipuolella, sitten myöhemmin matkustajalaivan sairaanhoitajana ja työterveyshoitajana. Siinä työssä oli paljon apua psykiatrisen hoitotyön kokemuksesta.

Työn ohessa tarjoutui mahdollisuus opiskella psykoterapeutiksi. Se tuli oikeastaan hyvään kohtaan. Aiemmin oli ollut ajatus, että se olisi lähempänä eläkeikää tavoitteena tehdä. Vuonna 2009 alkoi DanCan -firman historia. Laivatyö mahdollisti pitkien vapaiden ansiosta sen, että sivutoimista psykoterapia- ja työnohjaustoimintaa oli helppo tehdä kohtuullisissa määrin. Tavoitteena on aloittaa kokopäiväinen työ psykoterapian, työnohjauksen ja koulutuksen parissa.

Työelämäni aikana olen paljon tehnyt terapiatyötä ja tavannut niin yksilöitä, pariskuntia, kokonaisia perheitä kuin myös työyhteisöjä. 1990-luvun puolivälissä tutustuminen ratkaisukeskeisiin auttamismenetelmiin avarsi omaa ajatusta ongelmien ratkaisemisesta ja antoi aivan uusia näkökulmia sellaisten tilanteiden hoitoon, jotka olivat tuntuneet erityisen haastavilta perinteisemmillä viitekehyksillä lähestyttynä.

Tänä päivänä minulla on omana päätavoitteenani asiakastyössä, että asiakas saa avun. Kun hän lähtee vastaanotolta, haluan että hänellä on uusi näkökulma ongelmaansa, jotakin konkreettista jolla edetä ja ajatuksia siitä, miten hän voisi edetä. Lisäksi on tärkeää, että hän kokee olonsa helpottuneen. Varsinainen hoidon tavoite syntyy aina yhteistyössä asiakkaan kanssa keskustellen ja se on hoidon keskeisin asia.